Ylpeys ja ennakkoluulo purkissa

Sain juuri luettua Jane Austenin kirjan "Ylpeys ja ennakkoluulo". Teos oli erittäin ihastuttava! Se oli hyvin huvitellusti kerrottu ja huumori oli ensiluokkaisen hienostunuttta. Olen aivan korviani myöden rakastunut tarinan miespuoliseen päähenkilöön, herra Darcyyn. Hänen ja neiti Elizabethin tunteista kerrotaan niin salaperäisen koukuttavasti, että lukijan on pakko jatkaa kirjan lukemista. Kirja sopii erityisesti naisille.

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroinkin: Teos kertoo englantilaisen keskiluokkaisen perheen elämästä. Pääosassa on Elizabeth Bennet, joka neljän sisarensa kanssa etsii aviopuolisoja. Heidän naapurinsa muuttaa asumaan nuori ja rikas herrasmies Bingley. Bennetin tyttäret tutustuvat Bingleyhin ja tämän kautta hänen hyvään ystäväänsä herra Darcyyn. Bingley on erittäin iloinen ja seurallinen ihminen, joka iskee silmänsä Elizabethin isosiskoon Janeen. Herra Darcy on puolestaan Bingleyn vastakohta, ylpeä, eikä lainkaan seurallinen. Kuitenkin hän huomaa Elizabethin nokkelan ja oikukkaan luonteen, mikä viehättää herra Darcya. Eliza ja koko kylä kuitenkin paheksuvat hänen ylpeää käytöstään, eikä Eliza voi sietää Darcya.
Kirjan edetessä kylään saapuu myös komea upseeri, herra Wickham. Aluksi Wickham vaikuttaa erittäin sivistyneeltä ja ihanalta mieheltä, joka saa kylän kaikkien naisten katseet. Hän paljastuu kuitenkin erittäin kieroksi ja epäkunnioitettavaksi mieheksi, sillä hän ottaa hupsun Lydia neidin, joka on siis yksi Elizabethin nuoremmista siskoista, ja karkaa tämän kanssa Lontooseen. Tämähän on Bennetin perheelle hirveä katastrofi, koska Lydia ei pilaa ainoastaan omia mahdollisuuksiaan päästä enää hyviin naimisiin vaan myös kaikkien siskojensa mahdollisuudet. Tilanne ratkeaisi ainoastaan niin, että Wickham veisi Lydian vihille, mutta eihän tuo lurjus sitä tekisi ilman maksua! Silloin Elizabethiin rakastunut herra Darcy lähtee salaa Wickhamin perään Lontooseen. Darcy ei voi sallia, että Wickham veisi Bennetien maineen ja samalla hänen mahdollisuutensa kosia Elizabethiä. Hän löytää Wickhamin ja maksaa tälle, jotta tämä veisi Lydia neidin vihille.
Lopulta Elizabeth saa kuulla mitä herra Darcy on tehnyt ja vihdoin tämä oikukas pari saadaan kuitenkin yhteen. 

Tarina kertoo rakkaudesta, petturuudesta ja ennen kaikkea ylpeydestä ja ennakkoluuloista. Kirjan nimi kuvaa siis kirjan sisältöä erittäin taitavasti. Meidän ihmisten ei saisi olla niin ennakkoluuloisia toisistamme. Meistä kaikista löytyy kuitenkin aina vikojen lisäksi jotain hyvää.Teos on niin vanha ettei sen perusteella voi nyky-yhteiskunnasta kertoa hirveästi. Toki vieläkin meissä ihmisissä on samat hyveet ja paheet kuin ennen. Joskus olemme liian ylpeitä tekemään asioita, kuten pyytämään anteeksi. Pyrimme näyttämään ulkopuolisille, kuinka täydellistä elämämme on, vaikka todellisuus olisikin toista. Uhraamme kuitenkin paljon hyvän puolesta. 

Kiinnostavinta teoksessa on herra Darcyn luonne ja se, miten Eliz yrittää koko ajan saada Darcyn luonteesta ja taustasta enemmän selville. On outoa, miten paljon Elizabeth miettii herra Darcya, vaikka ei välitä tästä tippaakaan. On myös mielenkiintoista seurata miten Elizabeth inho muuttuu lopulta rakkaudeksi.
Haluaisin tietää enemmän Sir Wickhamista. Darcykin on erittäin mielenkiintoinen, mutta minä tykkään hänen salaperäisyydestään. Lukijalle annetaan mahdollisuus lukea rivien välistä.
Itse sisimmässäni tiesin koko ajan, että Darcy on pohjimmiltaan hyvä tyyppi, joten minua suututti hänen halveksintansa. Sitäkin enemmän minua ärsytti Elizan äiti, rouva Bennet, joka on oikea tyhmien tyhmä. Hän on niin äkkipikainen ja sanoo mitä sattuu. Kaiken lisäksi hän on juoruakka! Myös Lydia neidin idioottimaisuus hävetti. Hän oli varmaan perinyt sen äidiltänsä. Ihaninta  kertomuksessa oli herra Darcy. Hän on oikea tarinan suola ja sokeri!